Aloittaessani opintojani ensimmäinen suorittamani kurssi Helsingin yliopistossa oli kansatieteen peruskurssi, jonka luennoi jo silloin varttuneessa iässä ollut professori Toivo Vuorela. Ensimmäisen arvosanani eli vanhan approbaturin suoritin suomalais-ugrilaisesta kansatieteestä ja ns. cum laude -aineeni oli kulttuuriantropologia, joten tutustuin ulkomuseoon ehkä toisenlaisella sykkeellä kuin moni muu kävijä.
Kaksi teemaa jäivät minua käyntini jälkeenkin pohdituttamaan. Ensimmäinen oli joen merkitys – ja etenkin Oulujoen. Itse Helsingissä kasvaneena on aina ymmärtänyt meren merkityksen, mutta joki on ollut sisämaasta väylä laajemmille alueille, jonka moninaista roolia en ollut aiemmin tullut perusteellisesti miettineeksi. Se on ollut paljon muutakin kuin kuljetusväylä tervalle ja muille sisämaassa tuotetuille hyödykkeille. Oulujoki on ollut 1400-luvulla rajajoki, se on ollut merkittävä kalastusjoki, se on edelleenkin tärkeä energiantuotannon voima, se on talousveden lähde. Museo on silloin onnistunut tehtävässään, kun kävijä jää käyntinsä jälkeen pohdiskelemaan maailmaa uudesta näkökulmasta!
Toinen teema oli metsätyömiesten ja uittomiesten karu elämä vielä 1950- ja 1960-luvuillakin. Helposti ajattelemme, että Helismaa-Pakarinen-rillumareileffojen kuvaukset ovat jostain 1920-luvun maailmasta, mutta Turkansaari muutti tätä romantisoitua käsitystä. Vielä 1950-luvun lopussa rakennettiin taloja, joissa suurissa huoneissa hyvinkin tusinan verran metsätyömiehiä nukkui ja aterioi samoissa tiloissa. Uittokämpät olivat vielä karumpia. Tuskin 1960-luvulla monikaan metsätyömies veikkasi, että 2010-luvulla metsätöitä hoidetaan Ponssen pitkälle automatisoiduilla metsätyökoneilla, joissa kuskilla on lämpimässä ohjaamossa monipuolisesti säädettävä istuin (taitaa hieroakin selkää tarvittaessa), työvälineissä on jos jonkinlaista sensoria ja ilmaisinta, korjuuduunit hoidetaan joystickin kaltaisella ohjaimella ja monipuoliset tiedot näkyvät useammalla monitorilla.
Museokortti on hieno innovaatio, joka antaa meille helpon mahdollisuuden hankkia virikkeitä ja sytykkeitä ajatteluumme. Parhaimmillaan museoissa menneisyys herää eloon ja muodostaa sillan oman aikakautemme ja menneisyytemme välille. Turkansaaressa museokorttia ei edes tarvittu, kun sisäänpääsy oli ilmainen – käykää museoissa!
 |
| Turkansaari Oulujoessa |
 |
| Uittokämppä |
 |
| Uittokämpän pelkistetyt sisätilat |
 |
| Metsätyökämpän majoitussalin sisustus vuonna 1956 rakennetussa talossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti