Suosikaa pieniä kahviloita!

Uusia ketjukahviloita on Suomi kohta pullollaan – ne ovat samaan muottiin valettuja ja niiden nimen täytyy aina olla englanninkielinen. Kaupungista kuin kaupungista löytyy kohta Espresso House, Coffee House, Robert’s Coffee, Arnold’s ja sitä rataa. Helsingin Pohjois-Espalla olevaa Starbuck´sia kuulin erään nuoren aikuisen toiselle metrossa kuvailevan: ”Tiedäksä sen Starbuck’sin jonkun kirjakaupan alakerrassa…”. Helsingin Akateeminen kirjakauppa on tosin viime aikoina kehnontunut vanhaan kunnon Akateemiseen loistovuosistaan sitä vauhtia, että kohta se tosiaan tunnetaan kansainvälisen ketjun kahvilan yhteydessä olevana kirjakauppana.

Kesäisen Suomen länsirannikkoa ajellessani koetin näitä ketjukahviloita välttää ja etsiä paikallisia yrittäjävetoisia kahvittelupaikkoja, ja pienellä vaivalla hyvin niitä löytyi. Kaupunkikeskustojen parhaat – ja kalleimmat – paikat tietysti ovat tietysti ketjuilla, mutta usein keskustan liepeillä löytyy jo se paikka, jossa on itseleivottuja pullia ja kakkuja ja hieno tunnelma.

Raahen Kirkkokadulta löysin mainion Vohvelihuone 22 -kahvilan (ks. https://vohvelihuone.fi/), joka oli omistajansa mukaan ensimmäinen vohvelikahvila Suomessa. Nyttemmin vohvelikahviloita löytyy muistakin kaupungeista. Nautin ison suolaisen vohvelin, johon ruokaisuutta toi lämminsavulohi ja tuorejuusto-jogurttikastike. Mukava kesäinen lounas ja erinomaisen maittava. Omistaja kertoi niin ikään, että he ovat vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa ja että monet esimerkiksi Etelä-Suomesta Lappiin matkaavat pysähtyvät heillä – eikä ihme!

Pietarsaaren vanhassa kaupungin Skatassa kävin korttelileipomo ja kahvila Skorpanissa (ks. https://www.skorpan.fi/). Maukas porkkanakakku kahveineen oli iltapäivän kohokohta! Rauhaisa, mukava tunnelma, ja valitettavasti päivän herkuttelukiintiön täytyttyä huomasin vasta, että he tekevät myös itse jäätelöä. 

Porissa löytyi useampiakin leipomoiden yhteydessä olevia kahviloita. Poikkesin Sarpin leipomoon Paperitehtaankadulla (http://sarpi.fi/kahvilat/leipomon-puoti/) ja kun olin jo fillaroinut runsaat 40 kilometriä (ja vielä runsaat 20 kilsaa oli edessä Yyteriin), niin päätin nautiskella kesän ensimmäisen leivoksen – Skorpanissahan söin kakunpalan. Hauskan leivoksen kuorrutuksen alla oli suosikkitäytettäni eli perunaleivostäyte. Kuppi kahvia ja mainio leivos maksoivat 3,50 euroa, joka on siis vähemmän kuin ketjukahvilan pieni erikoiskahvi!

Kokemäellä kävin tapaamassa vanhaa ystävääni Anttilan Tommia. Tommi vei minut kesäisin vain kolme viikkoa auki olevvaan Kesäkahvila Kaneliin (ks. https://www.facebook.com/kahvilakaneli/). Mukavat pullakahvit ja ainutlaatuinen kartanotunnelma.

Kokemäen Anttilan tilan tasokkaasta tilakaupasta ostin vielä mukaan useampaakin laatua marjatuotteita (ks. https://www.anttilantila.fi/). Anttilan tila antoi myös pätevän kuvan siitä, kuinka monipuolista toimintaa maatilalla voidaan harjoittaa, ja ehkä tänä päivänä pitää harjoittaa.

Vaihtoehtoja konseptisuunnittelijoiden tuunaamille ketjukahviloille löytyy. Joskus se vaatii pientä vaivannäköä ja keskustan ulkopuolelle poikkeamista. Ja usein tähän arkiseen seikkailuun liittyy paljon löytämisen iloakin – suosi suomalaista pientä yritystä!