Pohjanmaan rannikkokaupunkien lumo

Päätin ajella Oulusta etelään päin länsirannikkoa pitkin ja toistaiseksi tämä on osoittautunut oivaksi päätökseksi. Oulussa meri on olennainen osa kaupunkia ja sen kuvaa – ja vielä vahvemmin meri on läsnä Raahessa, Kokkolassa ja Pietarsaaressa.

Vaikka en ollut Oulusta vielä edes kunnolla päässyt matka-ajon rytmiin, niin runsaan 70 kilometrin jälkeen poikkesin Raaheen. Tämä oli oiva päätös – ihastuin kovasti Raahen vanhaan kaupunkiin ja sen rauhalliseen, jopa uneliaaseen lauantai-iltapäivän tunnelmaan. Kauniisti pidettyjä ja restauroituja vanhoja puutaloja kiehtova useamman korttelin kokonaisuus. Vasta Raahesta lähtiessäni muistin, että äitini isä, jota en koskaan tullut tuntemaan ja jonka taisin kerran aivan pienenä tavata, asui vuosikymmenet Raahessa. Hauskana yhteensattumana löysin tänä kesänä äidilleni syntymäpäivälahjaksi Atso Haapasen tositapahtumiin ja sota-ajan dokumentteihin perustuvan kirjan ”Syvärin sissit” (Karisto, 2017), jonka päähenkilönä on isoisäni kaukopartiovänrikki Jalmari Kuoppa. Melkoinen yllätys äidilleni!

Kokkola oli myös mukava yllätys. Erityisesti merellisyys tuntui hienolle ja kun olin Kokkolassa kaksi yötä, ehdin kävellen ja fillarilla kierrellä mukavasti kaupunkia. Monipuolinen kaupunki, jossa oli myös kaunis vanha kaupunginosa puutaloineen ja niihin kuuluvine tunnelmineen. Kaupungin leirintäalue oli tosi mukava ja aivan meren äärellä, mutta valitettavasti ensimmäisenä yönäni Kokkolassa se oli täynnä ja niinpä päädyin ajamaan yöksi Urheilutalon takana olevaan matkaparkkiin. Ihan kiva paikka kaupungin keskustassa kanavan varrella, mutta kanavanvarsi oli myös paikallisen nuorison illan ja alkuyön istuskelupaikka. Että kolmeen asti aamuyöstä pussikaljoittelun äänimaisemaa, johon kuuluu siis reippaalla volyymilla kuunneltavaa musiikkia ja vielä kovemmalla käytävää humalaista keskustelua. Toiseksi yöksi pääsin leirintäalueelle, joka oli rauhallinen, erittäin toimiva ja mukava.

Ja Pietarsaareen sitten ihastuin niin paljon, että muistin ottaa sieltä kuviakin! Strengbergin vanha tupakkatehdas on rakennuksenakin hieno (mutta Tupakkamuseo oli valitettavasti maanantaina kiinni) ja kaupungintalo kaunis. Kaupunginhotellin ulkokuori antaa jotenkin lupauksen, että sen ravintolasta voisi tilata oskarinleikkeen tai oopperavoileivän - en käynyt kysymässä, ettei tämä illuusioni olisi särkynyt. Ja kaupungissa oli aito ja ehta kirjakauppa! Kymmenen kertaa suuremmasta Oulusta, joka sentään on yliopistokaupunki, en ole yhtä hienoa kirjakauppaa löytänyt. Ja pietarsaarelaisen kirjakaupan valikoimaa on ja täytyy olla sekä ruotsiksi että suomeksi. Hieno ja lämmittävä kulttuuriteko!

Kristiinankaupunkiinkin poikkesin lyhyesti, mutta valitettavasti siihenkin tutustuminen jää seuraavaan kertaan, kun halusin ehtiä Poriin ja Yyteriin alkuillasta.

Mutta näihin Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin palaan vielä uudestaan – niin lämpimän vaikutuksen ne minuun tekivät.

Pietarsaaren kaunis kaupungintalo

Hieno kirjakauppa Pietarsaaressa

Vaikuttava Strengbergin tehtaan päärakennus