Uudenmaan leirintäaluehelmet: Tammisaari ja Loviisa

Olen kahtena viimeksi kuluneena viikonloppuna matkaillut Uudellamaalla, ja kokemukseni ovat olleet tosi positiivisia ja innostavia. Ensin olimme Uten kanssa yhden yön pikavisiitillä Tammisaaressa ja viime viikonloppuna olin yksin pari yötä Loviisassa.

Tammisaaren Ormnäsin leirintäalue (ks. https://www.ek-camping.com/) sijaitsee parin kilometrin päässä Tammisaaren keskustasta meren rannalla. Mukava, tosi hyvin hoidettu paikka, jossa kaikki pienetkin asiat olivat kunnossa. Leirintäalueen vastaanottorakennuksessa toimii myös kelvollinen ravintola, jonka pizza oli hyvänmakuinen ja antoi osviittaa muunkin tarjonnan laadusta.

Tammisaaren vanhassa kaupungissa oli mukava käyskennellä ja löysimme hakematta Café Gamla Stanin, jonka puutarhatunnelma oli lähes tsehovilainen. Aivan erinomainen kahvila, jossa aika tuntui – myönteisessä mielessä – seisahtuneelta. Takaisin Espooseen suunnatessamme ajoimme vielä Hangon kautta, jossa lyhyt kaupunkikävely ja kahvittelu. Ymmärsimme hyvin, miksi Hanko on niin suosittu kesäkaupunki.

Seuraavana viikonloppuna suuntasin pariksi päiväksi Loviisaan, jonka leirintäaluetta (ks. https://www.loviisa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/loviisa-camping/) kaupunki on ymmärtääkseni viime vuosina määrätietoisesti kehittänyt. Tämäkin alue sijaitsee meren rannalla parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja saa minun arvioissani täydet pisteet. Erityisenä etuna pidin sitä, että saatoin varata asuntoautopaikan etukäteen. Kaikki palvelut toimivat mallikkaasti ja alue vanhoine, restauroituine rakennuksineen on todella kaunis. Lyhyen kävelymatkan päässä oleva Loviisan vanha Alakaupunki on todella viehättävä ja kaunis – ja yllättävän laaja.

Loviisa Campingin vastaanotto- ja huoltorakennus

Yleisnäkymä kauniille alueelle

Loviisassa minulla oli fillari mukana ja Loviisassa olikin mukava pyöräillä, joskin pyörätiet eivät kovin pitkälle kaupungista yltäneet. Ajattelin ajaa Ruotsinpyhtäälle asti, mutta kun kunnon pyörätie loppui Tesjoelle ja sitten olisi ollut vielä kymmenisen kilometriä kohtuullisen kapeaa pengerrystä pitkin tiellä 170, päätin kääntyä Loviisaan takaisin. Toiseen suuntaan sitten Pernajaan ja sieltä takaisin. Ajolenkkiä tuli 56 kilometriä, ja ajon rasitusta lisäksi kolme perusvirhettä: väärä (liian tiivis ja kuuma) vaatetus, epäonnistunut energiahuolto ja vielä fillarin vaillinainen kunnossapito eli ketjujen rasvauksesta oli kulunut aivan liian kauan. Mutta siis opettavaista!

Nämä kaksi viikonlopun pyrähdystä osoittivat, että läheltäkin löytää todella hienoja paikkoja, joissa on myös erinomaisia leirintäalueita hyvine palveluineen. Nauttikaa lähiseuduista!

Länsirannikon leirintäalueiden jalokivi: Kustavin Lootholma

Länsirannikon tämän retkemme viimeinen pysähdyspaikka oli Kustavi ja sen erinomaiseksi osoittautunut leirintäalue Lootholma. 

Jo ajomatka Kustaviin Raumalta oli mieluisa – kauniita maisemia ja mukava pysähdys Uudessakaupungissa. Kävimme ystävämme Kipan tunnelmallisessa Vihreä lammas -liikkeessä (ks. http://www.vihrealammas.fi/) ja nautimme mainion lounaan (Saaristolaispöydän) maineikkaassa Pooki-ravintolassa. Ja sitten illaksi Kustaviin.

Tunnelmallinen Vihreä lammas -kauppa Ukissa

Pookin ansiokas Saaristolaispöytä

Kuten aiemmista kirjoituksistani käy ilmi, pidin Oulun Nallikarista, Kokkola Campingistä, Naantali Campingistä ja Rauman Poroholmasta, mutta rajallisenkin kokemukseni pohjalta voin todella suositella Lootholmaa (ks. https://www.lootholma.fi/) . Kaikki leirintäalueella oli uutta, puhdasta ja toimivaa! Ensi kesänä Lootholma paranee entisestäänkin, kun alueella avataan uusi ravintola. Kumppanini nautti aamuisin meren rannalla olevasta saunasta, ja alueen palvelut riittivät mainiosti asuntoautolla liikkuvalle. Kustavin keskustakin on parin kilometrin päässä.

Meillä oli polkupyörät matkassa, ja Raumalta löysimme Utelle vielä sähköpyörän. Tämä ”hybridimalli” eli asuntoautolla paikkakunnalta toiselle liikkuminen ja polkupyörillä paikallisesti liikkuminen on todella hyvä yhdistelmä. Kustavista innostuimme yhdessä pitemmille pyöräretkille. Ensimmäisenä päivänä länteen ja lossilla Vartsalan saarelle ja siellä Vuosnaisiin asti ajo, jossa oli laiva juuri lähdössä Ahvenanmaalle Brändöhön. Nopealla päätöksellä kyytiin – fillaroitsijoille edestakainen matka maksoi ruhtinaalliset kuusi euroa (ja isolla asuntoautolla olisi ollut kyllä tyyristä). Mukava kolmen tunnin ajelu Brändössä ja sitten takaisin Kustaviin. Energiatankkaus tietysti Ahvenanmaan kuuluilla pannukakuilla!

Brändöön kauniita maisemia - osa 1

Brändöön kauniita maisemia - osa 2

Toisena päivänä sitten Kustavin saaren eteläpäähän ja 35 minuutin laivamatka Iniöön, jossa myös mukava fillarointikierros. Täällä oppi ymmärtämään, kuinka elintärkeää ympärivuotinen laiva- ja lossiliikenne on saarten asukkaille. Tuntui oudolle tilata lossi vain kahdelle pyöräilijälle vastarannalta, mutta eipä muuten olisi ylitse päässyt.

Polkupyöräilijöitä on varsinkin tänä kesänä Turun saaristossa ollut runsaasti liikkeellä, ja oman kokemuksemme polkupyörällä oli mukavaa liikkua. Pyrimme valitsemaan sellaiset reitit, jotka olivat hiljaisempia ja joilla ajaminen oli mukavampaa – teiden pientareet eivät ole järin leveitä ja raskasta liikennettäkin on kohtuullisen paljon.

Tutustukaa Turun kauniiseen saaristoon – ja ottakaa tukikohdaksenne hieno Kustavin Lootholma. Siitä ei suomalainen leirintäalue paljoa parane!