Uudenmaan leirintäaluehelmet: Tammisaari ja Loviisa

Olen kahtena viimeksi kuluneena viikonloppuna matkaillut Uudellamaalla, ja kokemukseni ovat olleet tosi positiivisia ja innostavia. Ensin olimme Uten kanssa yhden yön pikavisiitillä Tammisaaressa ja viime viikonloppuna olin yksin pari yötä Loviisassa.

Tammisaaren Ormnäsin leirintäalue (ks. https://www.ek-camping.com/) sijaitsee parin kilometrin päässä Tammisaaren keskustasta meren rannalla. Mukava, tosi hyvin hoidettu paikka, jossa kaikki pienetkin asiat olivat kunnossa. Leirintäalueen vastaanottorakennuksessa toimii myös kelvollinen ravintola, jonka pizza oli hyvänmakuinen ja antoi osviittaa muunkin tarjonnan laadusta.

Tammisaaren vanhassa kaupungissa oli mukava käyskennellä ja löysimme hakematta Café Gamla Stanin, jonka puutarhatunnelma oli lähes tsehovilainen. Aivan erinomainen kahvila, jossa aika tuntui – myönteisessä mielessä – seisahtuneelta. Takaisin Espooseen suunnatessamme ajoimme vielä Hangon kautta, jossa lyhyt kaupunkikävely ja kahvittelu. Ymmärsimme hyvin, miksi Hanko on niin suosittu kesäkaupunki.

Seuraavana viikonloppuna suuntasin pariksi päiväksi Loviisaan, jonka leirintäaluetta (ks. https://www.loviisa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/loviisa-camping/) kaupunki on ymmärtääkseni viime vuosina määrätietoisesti kehittänyt. Tämäkin alue sijaitsee meren rannalla parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja saa minun arvioissani täydet pisteet. Erityisenä etuna pidin sitä, että saatoin varata asuntoautopaikan etukäteen. Kaikki palvelut toimivat mallikkaasti ja alue vanhoine, restauroituine rakennuksineen on todella kaunis. Lyhyen kävelymatkan päässä oleva Loviisan vanha Alakaupunki on todella viehättävä ja kaunis – ja yllättävän laaja.

Loviisa Campingin vastaanotto- ja huoltorakennus

Yleisnäkymä kauniille alueelle

Loviisassa minulla oli fillari mukana ja Loviisassa olikin mukava pyöräillä, joskin pyörätiet eivät kovin pitkälle kaupungista yltäneet. Ajattelin ajaa Ruotsinpyhtäälle asti, mutta kun kunnon pyörätie loppui Tesjoelle ja sitten olisi ollut vielä kymmenisen kilometriä kohtuullisen kapeaa pengerrystä pitkin tiellä 170, päätin kääntyä Loviisaan takaisin. Toiseen suuntaan sitten Pernajaan ja sieltä takaisin. Ajolenkkiä tuli 56 kilometriä, ja ajon rasitusta lisäksi kolme perusvirhettä: väärä (liian tiivis ja kuuma) vaatetus, epäonnistunut energiahuolto ja vielä fillarin vaillinainen kunnossapito eli ketjujen rasvauksesta oli kulunut aivan liian kauan. Mutta siis opettavaista!

Nämä kaksi viikonlopun pyrähdystä osoittivat, että läheltäkin löytää todella hienoja paikkoja, joissa on myös erinomaisia leirintäalueita hyvine palveluineen. Nauttikaa lähiseuduista!