tiistai 14. heinäkuuta 2020

Osaammeko arvostaa kunnolla Yleisradion radio-ohjelmia?

Sanotaan se heti alkuun: mielestäni Yleisradio on hieno instituutio, joka ansaitsee hyvinkin joka sentin Yleisradioverostani. Ja autoradio on sitten mainio keksintö, jota ilman yksin matkanteko olisi kovin toisenlaista ja usein myös tylsempää.

Päivärutiineihini on pitkään kuulunut aamulla useamman tunnin radion kuuntelu. Jos täytyy herätä kahdeksan maissa, niin aamuni aloittaa Ykkösaamu – mielestäni maailmanmitassakin erinomainen radion ajankohtaisohjelma. Aamulehden eli Digi-Hesarin lukeminen jatkuu sitten Muistojen bulevardia kuunnellessa. Illalla kuuntelen mielelläni (niin kuin juuri nyt) maanantaisin Esa Kuloniemen Bluesministeriä tai tiistaisin kantritohtori Teppo Nättilän ohjelmaa. Sängyssä lueskellessa voi vielä kuunnella mukavasti Yöradiota. Sunnuntain ohjelmaan kuuluu tietysti Pekka Laineen Ihmemaa, joka on sanalla sanoen loistava musiikkiohjelma.

Mutta Yleisradion radiotarjonta on paljon muutakin. On nuoremmalle porukalle suunnattu YleX, Yle Puhe puheohjelmille, Yle Mondo kansainvälisille yleisöille, ruotsinkielisiä ja saamenkielisiä ohjelmia – ja lisäksi monipuolistunut televisiotarjonta (YLE Teema!) ja monipuolistunut verkkotarjonta (Yle Areena!).

Ja mukava oli kuunnella Poriin ajaessani Ylen kesäsarjaa ”Kaikki huutaa Dingo!” – samanlaisella konseptilla toteutettu kuin viimekesäinen sarja Gösta Sundqvistista. Ei ehkä unohtumattominta radioviihdettä, mutta kesäsarja voi olla vähän niin kuin kesäteatteri… Kun ajelee läpi Suomen, niin tutustuu myös eri Yleisradion maakuntaradioihin – nekin tekevät tärkeää työtään ja ymmärtääkseni palvelevat hyvin paikallista kuulijakuntaa.

Ovathan kaupalliset radiot kivoja pieninä annoksina, mutta kyllä jos pitäisi koko pitempi ajomatka kuunnella Radio SuomiPopia tai Novaa, niin matkanteko olisi kovin yksiulotteista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti