lauantai 11. heinäkuuta 2020

Asuntoauton rattiin

Koronakevät sai asuntoautoinnostukseni puhkeamaan kukkaan. Olen viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana asunut osan aikaani Berliinissä kumppanini Uten kanssa – eipä ollut sinne menemistä eikä Utekaan ole päässyt Suomeen sitten maaliskuun alun. Espanjassakin olisi ollut kiva kevättä viettää, mutta sinnekään ei saanut matkustaa. Espoon-kotini on ihan mukava ja yksin asuessa väljäkin, mutta ei sen parvekkeellakaan määräänsä enempää jaksanut istuskella. En ole koskaan ollut oikein mökkimies ja kohtuullisen ajomatkan päässä oleva kakkoskoti olisi ollut hankintahinnaltaan tolkuton – ja aina olisi ollut jotain rempanpoikasta odottamassa.

Olen varmasti monen muun kuusikymppisen miehen tavoin haaveillut asuntoautosta, jossa on ”born to be wild” -henkeä (tosin hyvin kesytettynä) ja tiettyä reissaamisen tenhoa mutta kuitenkin mukana kulkevat myös tässä iässä arvostettavat mukavuudet. Telttailu on kiva tapa tutustua Suomeen ja maamme luontoon, mutta ei enää eläköitymisen kynnyksellä kiehtovaa – ainakaan minulle. Ja kun kotimaan matkailu tuli koronakevään myötä entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi, vanha asuntoautohaave sai uutta potkua. Minulla ja perheelläni oli noin neljännesvuosisata sitten vuoden verran ”Nalle” eli silloin jo kymmenisen vuotta käytetty Solifer 6700, mutta sille kävi köpelösti ja vakuutusrahoilla päätimme silloin lyhentää asuntolainaa.

Vanha haave heräsi henkiin ja sitten tein päätöksen – tietysti lähes pelkästään tunteella ja vähäisellä loogisella päättelyllä – hankkia täksi kesäksi asuntoauto. Monet suosittelivat ensiksi vuokraamista, mutta pidin sitä turhana lällyttelynä ja ei kun ostamaan! Asuntoautomarkkinat muuttuivat kevään aikana kuin taikaiskusta – kauppa kävi kuin siimaa ja valitettavasti se näkyi myös asuntoautoliikkeiden asenteissa. Palvelu pääkaupunkiseudulla oli mitä oli. Yhdestä tunnetusta liikkeestä ei saanut kaksi kertaa pyytämälläkään sovittua tarjousta ja toisessa tunnetussa liikkeessä asiakkaan tarjoukseen suhtauduttiin parhaimmillaankin väheksyvästi. Hinnat olivat sementoituja ja neuvottelua ei haluttukaan käydä, kun varma fiilis oli, että kaikki menee kaupaksi. Onneksi tähän löytyi poikkeus Rinta-Joupin autoliikkeen Kempeleen (ks. https://www.rinta-jouppi.com/yhteystiedot/kempele/) myymälästä.

Heiltä sain tarjouksen esittelykäytössä olleesta asuntoautosta, jota kuitenkin pidin liian kalliina. Kolmen päivän päästä pohjoisen alueen myyntijohtaja soitti, halusi seurata myyjän tekemää tarjousta ja halusi vakavasti tehdä kaupat. Löysimme nopeasti yhteisen sykkeen ja ymmärryksen siitä, miten kauppa voisi syntyä. Menin yli tavoitebudjettini, mutta sain myöskin paljon enemmän tilaa ja ominaisuuksia kuin aluksi olin suunnitellut – joita hyvällä myyntitaidolla minut saatiin haluamaan. Heikki Parkkinen – olet asiakasta ymmärtävä oiva kauppamies ja Samppa Vänttilä – olet osaava asiakaspalvelija, joka vastaat nopeasti kysymyksiin ja huolehdit, että asiakkaan toiveet hoidetaan täpäkästi.


Uuden asuntoauton sain alleni keskiviikkona 08.07.2020 – ilon päivä tuo keskiviikko, kun samalla selvisi, että Ute pääsee matkustamaan Suomeen 18.07.2020 ja 4,5 kuukauden jälkeen pääsemme taas olemaan yhdessä ja ensi viikosta lähdemme Suomea kiertelemään. Työhöni liittyvä uusi rahoitushakemuskin meni läpi, joten tuo oli todellinen superkeskiviikko!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti